Reviirikiistoja

Kaksi ranskalaista on saapunut. Tällä hetkellä täällä kurssilla on siis kaksi saksalaista, kaksi ranskalaista ja minä. Vielä ei ole tullut ulkopuolinen olo. Toinen ranskalaisista on menossa täältä samaan yliopistoon kuin minä. Ainakin arkeologian opinnot alkavat kuulemma vasta syyskuun lopussa, niin varmaan siis kaikki muutkin. Minulla on siis kuukausi aikaa seikkailla ennen sitä. Ehkä saan ranskalaisesta seuraa.

Eilen olin tutustumassa Turkin yöelämään. Toinen saksalaisista on lähtenut matkaan kunnon Erasmus-mentaliteetilla ja yrittänyt koko viikon etsiä olutta ja bileitä. Työ on pikkuhiljaa tuottanut tulosta, mutta löytääkseen sopivan atmosfäärin – kuten tuutorimme asian ilmaisi – piti lähteä naapurikaupunkiin. Täällä yli miljoonan ihmisen kansoittamassa Kayserissa on ilmeisesti yksi bupi jossain kaupungin laitamilla, mutta kukaan ei tunnu olevan täysin varma mistään siihen liittyvästä. Sen sijaan tunnin ajomatkan päässä 160 000 tyypin pikkukaupungissa on baareja vaikka muille jakaa. Kayserissa on turisteja nolla, mutta jostain käsittämättömästä syystä viereisessä pikkukaupungissa niitä on pilvin pimein. Ja kuten kaikki tiedämme, turistit saa mitä turistit haluaa, eli baarin ja palvelua englanniksi.

Baarissa on aina samanlaista, maasta riippumatta. Tällä seudulla räkäkännisiä näkyi kyllä vähemmän, kuin Suomessa yleensä. Juomaa tilattiin pöytään ja pöytää tai ravintolaa vaihtaessa edellisen pöydän lasku maksettiin. Toimii, jos muistaa mitä on juonut. Muutoin saattaa joutua maksamaan myös baarimikon omaan naamaan vetämät juomat ja vähän enemmän. Kumpikin baari, jossa kävimme oli kuitenkin erittäin siisti ja viihtyisä, sekä palvelu ystävällistä. Ihan toista kuin useimmissa ravintoloissa kotimaassa. Tietenkin täytyy ottaa huomioon, että olen turisti. Turistihan on aina oikeassa, koska siltä voi ottaa enemmän rahaa. Naisia näkyi nyt enemmän kuin kahviloissa yleensä. Vielä jäi kuitenkin selvittämättä millaista käytöstä naiselta julkisella paikalla odotetaan. Ilmeisesti perusolettamus on, ettei nainen pysty ilmaisemaan mielipidettään, mistä taas seuraa, että häntä pitää suojella. Paikallinen oppaamme vahtikin meitä koko illan haukan lailla, valmiina poistamaan mahdollisen häiriötekijän ensitilassa. Kävi vähän sääliksi, sillä uhka oli koko ajan läsnä. Ulkomaalaista on kiva jututtaa – myös turkkilaisten mielestä.

Ongelmia suojelurintamalla aiheuttaa myös tuutoreiden keskinäinen skisma, joka aiheutunee pääasiassa asenteiden eroista. Kuten ihmiset yleensäkin tässä kaupungissa, myös tuutorit jakautuvat kahteen leiriin: traditionaalinen ja moderni porukka. Kummatkin ovat aina valmiita esittelemään meille sitä itselleen oikeaa kaupunkia. Traditionaaliset yrittävät suojella huonoilta vaikutteilta. He vievät meidät museoon ja moskeijaan, ehdottavat McDonaldsin sijaan kebapia. Modernit sen sijaan esittelevät kaupungin uusimman kavilan, oman kantakahvilansa ja pyytävät mukaansa kesätalolle grillibileisiin. Jostain syystä tuntuu siltä, että traditionaalisten aktiviteetit ovat aina pelkästään meitä varten järjestettyjä ja normaalista elämästä poikkeavia. Lisäksi tarditionaaliset yrittävät mustamaalata moderneja jatkuvasti, mistä päättelen, että he kokevat olevansa alakynnessä. Ehkä tajuavat itsekin, että olisi ihan jees osata rentoutua välillä ja suorittaa vähän vähemmän.

Yhtenä päivänä menin sanomaan ääneen, että tarvitsen sandaalit. Seurauksena neljä tuutoria vei meidät kaikki yhdessä kaupunkiin. Koska kellään ei ollut sinne oikeastaan mitään asiaa, yritettiin sitten lähes kymmenen hengen porukalla ostaa minulle kenkiä. Kun turkkilainen on päättänyt olla vieraanvarainen (vaikkapa kiertämällä kanssasi kenkäkaupoissa), on mahdotonta kääntää hänen päätään olematta uskomattoman epäkohtelias. Olennaista ei ole se, ostatko kengät vai et. Olennaista on, että suoritetaan päätettyä toimintoa. Niinpä suoritimme ainakin tunnin pari. Ei löytynyt kenkiä, mutta opin ainakin jotain. Sovellan opittua huomenna: lähden aamutuimaan kahdestaan kaupunkiin erään saksalaisen kanssa. Suunnitelmasta ei ole mainittu yhdellekään traditionaalisista tuutoreista. Moderni sanoi: ”sulta otetaan tuplahinta, jos meet yksin”. Minä sanoin: ”en maksa”, johon toinen: ”sitten kaikki on ok. Tamam (ok).”

Moderninpi asenne miellyttää. Huolehtiminen alkaa mennä kaikessa ystävällisyydessään vahvasti yli. Kaipaan itsenäisyyttäni, vaikka joutuisinkin ansaitsemaan sen tekemällä turistin perusvirheitä.